Tämä sivu on päivitetty 18.03.2015
HUMA-laisten kotisivu
HUMA-tapaaminen 11.8.2000

(Seuraava)



Huhhei HUMA-laiset sekä jalot jatkoprojektilaiset, källärit kaikenlaiset! Salaamu aleikum wa marhaban bikum! Ensimmäinen palaverimme siirtyi aikapäiviä historiaan ja melkoinen kesäjuhla siitä silloin tulikin. Allah antoi kaikessa suopeudessaan meille kauniin kesäsään, joten juhlapaikkamme Vanajanlinnakin näytti parhaat puolensa.

Kerrottakoon niille asiaan vihkiytymättömille, jotka sattuvat eksymään tälle sivulle, että kysymyksessä oli Nokia Oy:n Baghdadin sähköistysprojekteihin 80-luvun alussa sekä kohde- että kotimaassa osallistuneiden ihmisten iloinen jälleennäkemisjuhla. Ensimmäisestä projektista käytettiin kohteina olleiden kaupunginosien Al-Hurriyan ja Al-Mansourin nimistä muodostettua lyhennettä HUMA. Sitä lähti toteuttamaan 150 suomalaista ja 350 Filippiineiltä värvättyä työntekijää. Alkuperäinen 22 kuukauden projektiaika (joka muuten alitettiin 5 kuukaudella) venyi lopulta viiden vuoden sarjaksi toinen toistaan haastavampia urakoita, mukaanluettuna presidentinlinnan ja tärkeimpien ministeriöiden alueen sähköverkoston saneeraus Baghdadin keskustassa. Maa oli koko tuon ajan sodassa, joten jännitystäkin riitti, kun campin sorakasoista kaiveltiin it-konekiväärin luoteja ja paikkailtiin luodinreikiä toimiston katossa. Melkein kaikki palasivat kuitenkin ehjinä Suomeen, josta veri veti monet jälleen reissutöihin eri puolille maailmaa. Nokia ja Nokian Kaapelitehtaasta muodostettu NK Cables (myöhemmin Pirelli ja Prysmian) ovat vieläkin monen tuolloin mukana olleen työpaikkana.

Uima-allas Nokia Camp Baghdad 2012 Squash-halli

Yksi mukanaolleista, Seppo Haapanen, vieraili keväällä 2000 kauppavaltuuskunnan mukana Baghdadissa ja kävi projektimme leirialueella toteamassa, että uima-altaan pystyi vielä tunnistamaan ja sirpalesuojankin virkaa toimittanut jykevä squash-halli ylpeine tunnuslauseineen oli menestykkäästi uhmannut ajan hammasta, mutta muuten ei viidensadan hengen vilkasta elämää kuhisseesta campista ollut juuri mitään jäljellä. Google Earthin satelliittikuvassa leiriaukiomme näkyy kohdassa 33 astetta 18 minuuttia 3 sekuntia pohjoista leveyttä ja 44 astetta 18 minuuttia 59 sekuntia itäistä pituutta.


Muutamat ennakkoilmoittautuneista joutuivat vielä viime hetkellä peruuttamaan tulonsa, mutta näin uljas joukko saatiin kokoon:

Seppo ja Meeri Haapanen, Paavo Haka-aho, Seppo, Asta ja Anna-Kaisa Hakala, Hannu Hoivassilta & Riitta Lepistö, Jukka ja Anne Holstila, Paavo ja Marketta Houni, Jussi ja Marjatta Hovilehto, Teppo Huhta, Alpo ja Liisa Hämäläinen, Pirjo Hämäläinen, Kassu Hänninen, Pentti ja Pirkko Kamppinen, Erkki ja Arja Kanerva, Bror ja Marja Karell, Pauli Karppinen perheineen, Jorma ja Kaarina Kemppainen, Fathy ja Marja-Liisa Khadr, Harri, Päivi ja Topi Kilpi, Jorma Kivelä vaimoineen, Aarne Kosola & Sirkka-Liisa Leppänen, Oskari ja Hilkka Kosola, Antti ja Tiina Kotala, Arto ja Päivi Kotala, Pekka Kotiranta, Reijo ja Pirkko Luukonlahti, Heikki Lämsä & Sylvi Lumikari, Reijo ja Ritva Mäki, Martti ja Aila Mäkiranta, Lauri Nikku, Jaakko Nummi vaimoineen, Sulo ja Raili Nummi, Arvo Nuutinen vaimoineen, Kari, Christina ja Maria Näresaari, Peter Oinas, Ahti Paakkinen, Timo Pennanen, Pirina Pirskanen poikineen, Valto Pöllänen, Timo Rajamäki, Jorma Rajaniemi, Erkki Rantanen, Matti Saastamoinen, Jouko Savolainen perheineen, Ritva Shemeikka, Martti Sorvali, Pekka Sorvali, Matti Tapper vaimoineen, Pertti, Ulla, Ilpo ja Mari Toivonen, Jorma ja Samppa Törönen, Antero Vehkala ja Veikko Viinanen.

Siellä_kaikilla_oli_niin_mukavaa... Niin, oi jospa muutkin kaikki oisi olleet mukana! Lasse Nikku, Jorma Törönen, Bror Karell, Erkki Rantanen, Kassu Hänninen, Jorkki Kemppainen ja Reijo Luukonlahti muistelivat kukin vuorollaan, miten projektimme aikanaan etenivät sopimusten allekirjoituksesta aina leirin purkuun saakka, Baghdadin Kulkuset lauloivat, samoin Kotalan veljesten Jonninjoutavat-lauluyhtye, ja juhlan huipennuksena ripustettiin Kunniamolkku Timo Rajamäen kaulaan. Korkea molkkuraati perusteli päätöstään näin: "Korkea raati on päättänyt jakaa tänä vuonna KUNNIAMOLKUN se ansainneelle todelliselle projektimiehelle, hyvälle jätkälle, isänmaalliselle suomalaiselle TIMO RAJAMÄELLE"

Eviva_Hurriya Sauna kuului tietysti suomalaisten juhlaan, ja sitten päästiin syömään. Keittiö oli loihtinut ateriaan sopivasti baghdadilaisia sävyjä. Illallisen jälkeen Oskarin Cantitores-ryhmä vieraili tilaisuudessa ja lauloi muutaman kauniin laulun. Ja lopuksi sitten tanssittiin. Härkätie-orkesteri antoi tahdin ja välillä laulettiin yhdessä Heili Hurriyasta ja Eviva Hurriya. Ja kaikilla oli niin mukavaa. Molkunkantaja Timo velvoitettiin suunnittelemaan seuraavaa tapaamista.



Seppo ja Jorma Maanantaina 22.3.2004 saimme kuulla järkyttävän viestin Baghdadista. HUMA-projektin pidetty päällikkö Jorma Törönen ja hyvä ystävämme ja työtoverimme Seppo Haapanen oli raa'asti murhattu heidän lähdettyään viereisen kuvan oton jälkeen tapaamaan vanhoja liiketuttaviaan ja ystäviään Irakin sähköministeriössä.

Jorma Törönen palkkasi monet meistä henkilökohtaisesti projektiin, joka oli Nokian siihenastisista ulkomaantoimituksista suurin. Nekin, jotka menivät työhönottohaastatteluun lähes paniikin vallassa, saivat heti tutustua mieheen, joka hoiti kaikki tilanteet leppoisalla huumorilla ja ystävällisyydellä. Näillä aseilla hän sitten voitti paitsi alaistensa, myös asiakkaiden arvostuksen ja ystävyyden. HuMa-projektin kuluessa syntyi asiakkaan kanssa aito ja syvä luottamussuhde, joka jatkui kiinteänä myöhemmissäkin projekteissa. Jorman leppoisasta tyylistä huolimatta kenelläkään ei silti ollut pienintäkään epäilystä siitä, kuka projektia johti. Muistamme Jorman huumorintajuisena, hyvänä ihmisenä ja työnsä osaavana päällikkönä. Hän piti väestään hyvää huolta ja oli aina valmis tarvittaessa auttamaan, Hän loi projektiin ainutlaatuisen ryhmähengen, jollaista meistä kukaan ei ole myöhemmissä työpaikoissaan enää kokenut. Se henki innosti projektin sadat työntekijät poikkeuksellisiin suorituksiin ja ylittämään kaikki asetetut tavoitteet. Sama henki tuntui myös vapaa-aikojen ratkiriemukkaissa tilaisuuksissa. Moni muistaa myös vielä hyvin, kuinka Jorma peittosi squash-hallissa peräjälkeen seitsemän nuorempaa miestä ja olisi voinut jatkaakin, elleivät vastustajat olisi loppuneet. Jorma vaikutti henkilökohtaisesti merkittävällä tavalla monen alaisensa opintoihin ja myöhempään työuraan. HuMa-projekti antoi suurelle joukolle ihmisiä alkusysäyksen pitkään jatkuneelle työskentelylle ulkomailla vaativissa tehtävissä. Irakissa tuolloin kerätty kokemus on epäilemättä myös osaltaan vaikuttanut silloisen työnantajamme nousuun yhdeksi maailman merkittävimmistä yrityksistä.

Seppo Haapaseen useimmat meistä tutustuivat hänen saavuttuaan Baghdadiin vuoden 1984 loppupuolella. Eräille hän kuitenkin oli tuttu jo aikaisemmilta ajoilta Irakissa. Baghdadissa Seppo tarttui toimeensa ripeästi ja pohjalaisella tarmolla voittaen nopeasti sekä asiakkaansa luottamuksen että työtovereittensa arvostuksen. Muistamme hänet joviaalina, hyväntahtoisena ja huumorintajuisena miehenä, joka hoiti työnsä leppoisaan, mutta tehokkaaseen tapaan ja vaikutti merkittävästi sen poikkeuksellisen syvän luottamuksen syntyyn, joka vallitsi asiakkaamme ja työnantajamme välillä. Sepolla oli kyky rakentaa ystävyyssuhteita, jotka jatkuivat kauan senkin jälkeen kun työtoveruus oli päättynyt. Irakin vuosinaan hän teki merkittävää pioneerityötä, jonka tulokset ovat myös osaltaan vaikuttaneet silloisen työnantajamme myöhempään menestykseen.

Ystäviemme kohtalo järkytti meitä kaikkia syvästi. Oli todella traagista, että he kohtasivat matkansa pään niin surullisella tavalla juuri siinä maassa ja niiden ihmisten toimesta, joiden hyväksi he olivat vuosien mittaan tehneet niin paljon ja joita he nytkin olivat menossa auttamaan uuteen alkuun pitkien sorron ja pelon vuosien jälkeen.

Hyvästi, Jorma ja Seppo, kiitos ystävyydestä ja työtoveruudesta, muistamme teitä lämpimin ajatuksin.

Jorma Törösen muistotilaisuus pidettiin Tampereen Tuomiokirkossa 16.4.04 ja Seppo Haapasen Porvoon Tuomiokirkossa 21.4.04.

Aika on korjannut viljaa muutenkin. Jorman ja Sepon lisäksi ovat viimeiselle matkalleen jo lähteneet ainakin seuraavat ystävämme ja työtoverimme:

Eero Ala-Krekola, Harry Eggen, Pentti Haapanen, Tapani Haavisto, Paavo Haka-aho, Marita Hanson, Alpo Hämäläinen, Aarre Kangas, Marja Karell, Osmo Lammassaari, Harry Mildh, Lauri Nikku, Sulo Nummi, Timo Pennanen, Armas Salminen, Martti Sorvali sekä Osmo Soukka, joka projektimme ainoana suomalaisena menehtyi jo Baghdadissa liikenneturman uhrina.

Muistelemme heitäkin lämmöllä.


HUMA-tapaaminen 8.9.2012

(Edellinen)


Itämaista tanssia

Kaksitoista vuotta ehti kulua edellisestä tapaamisesta, mutta sitten Harri ja Päivi Kilpi tarttuivat tuumasta toimeen ja kutsuivat joukon jälleen koolle. Nokian Edeniin kokoontui meitä Baghdadin kävijöitä niin paljon, että ryhmäkuvaan saatiin 36 henkeä. Vuorollaan kukin tarttui mikrofoniin ja kertoi, miten elämä oli edennyt sen jälkeen, kun nuo ikimuistoiset projektit Irakin pääkaupungissa olivat päättyneet. Hyvin monet olivat jääneet koukkuun ja kiertäneet maailmaa monenlaisissa tehtävissä. Harri oli tilannut meitä viihdyttämään tanssiryhmän, jonka itämaiset tanssit toivat mieleen Baghdadin Punaisen Myllyn. Timo Rajamäen hallussa ollut kunniamolkku ripustettiin tällä kertaa kokoonkutsuja Harrin kaulaan. Välillä syötiin hyvä päivällinen, josta löytyi sopivasti itämaisiakin sävyjä. Joukon nestori, 83-vuotias Erkki Rantanen soitti huuliharpullaan Pyhäaamun rauhaa. Juttua riitti kaikissa pöydissä pikkutunneille saakka.

Kamerat räiskyivät pitkin iltaa. Kuvasatoa näet tästä.


Brorin aloitteesta pyysin kaikilta juttuja mieleenjääneistä tapahtumista projektiajalta. Tässä ensimmäisiä näytteitä:

Olin viemässä yhtä meidän Human kuorma-autoista paikalliseen ”rekisteröimispaikkaan” hakemaan rekisterikilpiä, autossa oli vain pahviset laput. No tietysti sattui niin, että poliisi pysäytti, kun huomasi pahviset laput, pyysi tulemaan ulos autosta. No kuten tiedätte, olen 205 cm pitkä ja poliisi oli vain 160 cm kengät jalassa. Hän katsoi ympärilleen, olisiko muita poliiseja näkyvillä, selvästi vähän peläten, koska kokoero oli aika suuri ja hänella vain pamppu aseena. Sitten hän yhtäkkiä osoitti minua ja kysyi "Russia?", vastasin päätä ravistaen "No", sitten hän kysyi "Bulgaria?", jälleen sanoin "No", sitten hän osoitti minua ja ymmärsin että halusi tietää kansalaisuuteni. Sanoin "Finlanda" ( vai oliko se Firlanda ), hän alkoi hymyillä ja sanoi huonolla englannilla "Finlanda good" ja näytti minulle että voin jatkaa matkaa. Luulen että hän pelkäsi niin paljon että vaikka olisin sanonut China, olisin saanut jatkaa matkaa.
Kaj Ström

-------------------------------

Olimme jo paluumatkalla Irakista. Bemari kulki hyvin, välillä liiankin hyvin. Lähestyimme Istanbulia. Emme lainkaan huomanneet tai ei edes tullut mieleen, että Turkissakin voi olla tutkia. No minähän ajoin pääväylällä hyvää vauhtia. Pienessä ylämäen kurvassa paikallinen poliisi sitten pysäytti ihan kansainväliseen tapaan. Kysyi passia. No se oli tietenkin jäänyt tavaratilaan ihan alimmaisten tavaroiden joukkoon. Minun hiki päässä sitä kaivellessa poliisi kysyi saksan ja englannin sekoituksella, mistäs maasta sitä oikein ollaan. Sanoin, että Suomesta, siis Finlandiasta tai Finlandasta. Sen kuultua hän ensin ihmetteli, että miksi sinulla sitten on tuollaiset laatat. Yritin selittää, että ne ovat ainoat mahdolliset laatat. Olihan minulla myös ne Saksan tullilaatat, mutta niistähän olisi saanut sakot ja siksi me (kaikki auton kotiuttajat) käytimme niitä korjaamon muovimassaan puristamia Irakin laatan jäljennöksiä. Kun tämä poliisi lopulta uskoi, että olemme suomalaisia, hän hinkkasi molempien käsien etusormia vastakkain ja totesi hyväntahtoisesti myhäillen, että mehän olemme sukulaiskansoja. Sitten hän viittasi kintaalla koko kaivamiselleni, että anna olla vaan. Hän kuitenkin katsahti myös tien toisella puolella olleeseen poliisiautoon ja kääntyi sitten uudelleen minuun päin myrtyneenä, että kaiva sittenkin vaan passi, minun pomoni näki jo! Sakon suuruutta en muista.
Pertti Toivonen


Webmaster
Oskari Kosola
osku35(at)gmail.com
Puh. 050-4143325
Hiidenmäki 3, 13430 Hämeenlinna